Voi miten aika vierähtää kun on kaikenlaista puuhaa ja tapahtumaa. Huldalla on vietetty taidenäyttelyn avajaisia, 2v synttäreitä ja "Sisustusmatkalla Minnan kanssa" kuvausryhmä vietti meillä kylässä viime lauantain.
Viime viikolla kannettiin sisään hienoja vanhoja  huonekaluja myyntiin. Siinä meni pitkälle yöhön että saatiin paikat kuntoon ja sisustettua Hulda taas uuteen uskoon. Kyllä meille nyt kelpaa taas tulla kahvittelemaan... Ja huonekalut ovat myös myynnissä, sillä olemme tehneet yhteistyötä läheisen W housen kanssa joka siis myy vanhaa tavaraa.
Tulossa olisi taas kaikenlaista; saippua ja kasviväri kurssia, Huldan tarinaa, pihakirppistä ja Kymin akkaa. Kovasti olen myös koittanut kehitellä elokuussa olevaa kymijokipäivää varten kaikenlaista mukavaa meidän asiakkaille. Niistä sitten lähemmin lisää.
Kiirettä pitelee mutta mikäs siinä, tätähän on pitkä hiljainen talvi odotettu!

hei. kuukausi onkin vierähtänyt erillaisissa myyntitapahtumissa. Kaapelitehtaan kierrätysmessut olivat hieno kokemus. Kaapelitehdas oli täynnä erillaisia tuotteita jotka oli valmistettu kierrätysmateriaaleista. En olisi uskonut omaavani näin paljon kollegoja tässä maassa. Erottuminen tästä massasta olikin sitten toinen juttu, mutta olessani Hyvinkäällä Yhden päivän juttu - tapahtumassa tunnisti heti yksi asiakas minut, ja muisti tuotteeni kierrätystapahtumasta. Se tuntui oikein hyvältä.
Muutama viikko sitten olin Kotkan kantasatamassa saksalaisille risteilijöille suunnatussa tapahtumassa ja viime sunnuntaina vielä Kotkan Tammikaden kierrrätystä ja kulttuuria- tapahtumassa. Ihmisiä on nähty taas runsain mitoin ja se jos mikä on aina hyvää mainostusta. Se mikä on ollut yhteistä kaikille on ollut ihanat ihmiset ja aivan mahtava sää. Aurinko on helottanut joka kerta niin että nenä palaneena on saanut tulla kotiin. Piti ommella aurinkohattujakin sitä varten, itselle ja myyntiin.
Nyt kuitenkin ajttelin pistää matkalukut toviksi nurkkaan ja keskittyä Huldan huvilaan, ja sen kesään. Hulda on auki joka päivä, paitsi maanantaina. Huldan tarina alkaa taas heinäkuussa ja siihen pitäisi valmistautua leipomalla pakkaseen ja käymällä käsikirjoitusta läpi. Huldan tarina kertoo Hulda neidistä joka elelee 50-luvun kymissä. Hulda kertoo elämästää täällä, koulusta, ja Kalle Kiisken kaupasta, ihmisistä, haaveistaan. Tarjoilee kahvia ja pullaa puutarhassa ja mahtuu lomaan myös rammarin soittoa.
Taidenäyttely vintillä avataan myös kesäkuun alussa. Tänä vuonna töitään seinille ripustavat Sanna Halme ja Liisa Mäkelä. Ja on yhden tv-ohjelman kuvausryhmäkin tulossa vierailulle...

kesää kohti

Matkalukut pakattu ja mieli avoinna olen valmiina lähtemään Helsingin kaapelitehtaalle kierrätysmessuille. huldan huvila näyttää hiukan tyhjältä kun olen pakannut tavarani ja lauantai aamulla lähden ajamaan kohti Helsinkiä mukanani kestovaipat, siteet, lusikkakorut pussukat ja vaatteet. Jännityskin on pesiytynyt kapsäkkeihini...

 Onneksi tänään toi uusia tavaroita Anitta Korialta. Saimme ihania vanhoista kirjoista tehtyjä valokuvakehyksiä, taottuja koruja ja ihania tyynyjä. Viikonlopun aikana pitäisi tulla leivonnan käsityöläisille unelmatuotteita myös.
Minnan kanssa istuttiin alas menneellä viikolla ja suunniteltiin uusia kursseja. On tulossa keramiikka, saippuanteko ja kasvivärjäyskurssi ainakin. Kesällä pidetään myös pihakirpputori ja Huldan tarina alkaa taas. Olemme myös kesällä auki tiistaista sunnuntaihin.
Uusia hyllypaikkalaisia olemme kuitenkin vaille. Kaikki siis, jotka valmistatte ihania käsityötuotteita herätys!

Pääsiäinen

Virvon varvon tuoreeks terveeks... pääsiäinen ja kevät on saapunut myös Huldalle. Verhoja ja muita keväisiä tekstiilejä vaihdettu ja pääsiäisohrat ovat kasvaneet jo mukavan pituisiksi.
Pääsiäisen pyhät olemme suljettuina, mutta Lankalauantaina tulee Sarsilan Sampo tunnelmoimaan meille Bachia kitarallaan klo 16.00 ja sen jälkeen ajateltiin sytyttää noitakokot pihalle ja paistella tikkupullaa. Jos vaikka näkisi noitiakin?

Tilausmatot on jo luovutettu kaikki uusiin koteihin ja uusia juttuja pitäisi ryhtyä syntymään. Ainakin mattoloimi pitäisi laittaa puihin. Kesää pitäisi myös ryhtyä suunnittelemaan ihan tosissaan.

lunta

Eipä sitä aina arvais mitä kaikkea kuuluu yrittäjän arkeen. Hulda todellakin meinaa hautautua lumeen. Katolta tuli sellaiset nietokset alas, ja tietysti oven eteeen, jottei meinannut ulos päästä. kovin sai lapioida jotta asiakkaat pääsivät ulos ja tietysti sisään. Puuliiterille menoa varten pitäisi kaivaa tunneli tai sitten on kierrettävä tien kautta. Nyt jos oikein innostuisi lumiveistoksia tekemään ois tota materiaalia ainakin mitä käyttää.

Huldan viikonloppu oli hiukan vilkkaampi kuin aikoihin. Laskiaispullat maistui ja lueskeltiin vanhoja muistokirjan loruja ja muisteltiin menneitä. Uusia muistoja tehtiin kirjoittamalla uuteen kirjaseen loruja ja otattamalla kaverikuvia.
Pääsin aloittelemaan vihdoin myös asiakastyön; lilan räsymaton. Se on tarkoitus tehdä lyhyistä kuteenpätkistä, mikä on yllättävän hidasta, keksin kyllä omat niksini siihen, mutta ei se silti tule niin nopeasti kuin tavalliseen tapaan kolmella sukkulalla heiteltäessä. Kuteiden löytyminen siihen on ollut myös aika haastavaa, mutta toivottavasti lopputulos sitten palkitsee... Vieläkin otan vastaan tumman violettia kudetta, jos jonkun kaapista sattuisi löytymään. Vanhat vaatteet ja lakanat käypi myös.
Räsymattohan on myös sellainen " muistotuote". Varsinkin itselleen kun on kutonut maton, sieltä löytää helposti muistoja leikattujen räsyjen joukosta. " Tuo on leikattu siitä mekosta jonka itse ompelin yläasteella, ja joka jäi pyörän kettinkien väliin Hovinsaarella, ja tuossa on nuo verhot jotka roikkui mun huoneessa kun asuin vielä vanhempien luona". Kun sellaisen maton laittaa lattialle, on se enemmänkin kuin tavallinen  matto; sillä on myös historia.

Tämän viikonlopun touhuista Huldalla on vastannut Minna. On neulottu lapasta ja ohjattu erillaisten peukaloiden tekoon. Niin hurahtanut itsekkin olen, että vaikka minulla on pitkästäpitkästä aikaa vapaa viikonloppu, oli minunkin käytävä piipahtamassa Huldan luona. Juuri oli Luostarisen Kirsi, joka on meillä hyllypaikkalaisena, tuomassa ihania uusia päällystettyjä muistikirjoja ja kansioita. Heti teki mieli ostaa yksi, ainahan niitä tarvitaan.
Itseasiassa juuri muutama päivä sitten, pohdin mistä saisin kauniin muistokirjan jossa olisi valkoiset sivut. Suunnittelin että ensi viikon viikonloppuna voisi kerätä vanhoja muistoloruja huldalla talteen. Niitä joita pienenä kirjoitettiin toisten vihkoon ja laitettiin joku nätti kiiltokuva sivun kulmaan. Miksiköhän sekin ihana juttu on jäänyt jonnekkin unholaan? Pitäisiköhän omille lapsille laittaa koulureppuun kirja mukaan ja elvyttää tätäkin perinnettä.
Ensiviikolla kun on ystävän päivä, Minna keksi kaveri kuvan! muutama puhelu ja Katajameren Leila on siis tulossa valoineen ja kankaineen ja kameroineen paikalle sunnuntaina ottamaan halukkaista kaverikuvan. Eikö olekkin ihana idea. Nyt voi otattaa kympillä kauniin kuvan itsestään ja ystävästään. Toki lapsiakin voi tuoda ja samalla vaikka sisarkuvan otattaa. Valitettavasti Minna kuitenkaan ei ole silloin maisemissa, joten Huldien yhteispotrettia ei saada otettua edelleenkään.
Laskiaispulliakin olen luvannut tarjoilla, joten niiden leivonta täytynee aloittaa hyvissäajoin.