Huldan viikonloppu oli hiukan vilkkaampi kuin aikoihin. Laskiaispullat maistui ja lueskeltiin vanhoja muistokirjan loruja ja muisteltiin menneitä. Uusia muistoja tehtiin kirjoittamalla uuteen kirjaseen loruja ja otattamalla kaverikuvia.
Pääsin aloittelemaan vihdoin myös asiakastyön; lilan räsymaton. Se on tarkoitus tehdä lyhyistä kuteenpätkistä, mikä on yllättävän hidasta, keksin kyllä omat niksini siihen, mutta ei se silti tule niin nopeasti kuin tavalliseen tapaan kolmella sukkulalla heiteltäessä. Kuteiden löytyminen siihen on ollut myös aika haastavaa, mutta toivottavasti lopputulos sitten palkitsee... Vieläkin otan vastaan tumman violettia kudetta, jos jonkun kaapista sattuisi löytymään. Vanhat vaatteet ja lakanat käypi myös.
Räsymattohan on myös sellainen " muistotuote". Varsinkin itselleen kun on kutonut maton, sieltä löytää helposti muistoja leikattujen räsyjen joukosta. " Tuo on leikattu siitä mekosta jonka itse ompelin yläasteella, ja joka jäi pyörän kettinkien väliin Hovinsaarella, ja tuossa on nuo verhot jotka roikkui mun huoneessa kun asuin vielä vanhempien luona". Kun sellaisen maton laittaa lattialle, on se enemmänkin kuin tavallinen  matto; sillä on myös historia.